Tokoilua hyvässä hengessä..

Tänään siis hyvässä hengessä tokoilun tyylistä harrastamista. Pinjan kanssa on kyllä niin järjettömän ihanaa (ja motivoivaa itsellekin) käydä näissä..se on aina 110% valmis toimimaan ja tekemään.
Moni mieltää kai nuoren ja hyvin käyttäytyvän koiran yleisesti aina "rodun tyyliseksi" käyttäymiseksi ja pyhän hengen antamaksi rauhallisuudeksi, mutta kiellän tämän väitteen osaksi. On totta, että helpompaa on harrastaa koiran kanssa, joka rodullensa tyypillisesti omaa halun palvella. Kokemuksesta tiedän, kuinka hyvän pohjan tämä antaa, sillä Pinjan vastakohtana meillä on erittäin tyypillinen tiibetinspanieli neiti kotona, jonka kanssa koulutus on mennyt pieleen näin "koulutusnäkökulmasta katsottuna", mutta kuten monet sanovat; se ei haittaa kun se on niin pieni ja soma..niimpä. Nyt kun on alusta lähtien "oikein" koulutettu koira on rinnalla vertauskuvana, voin sanoa, että tässä ei ole mitään somaa :) Mutta vaikka koira oppisikin uusi temppuja, annan sen jatkaa elämästä nauttimista prinsessana, mutta joitakin totuuksia sekin on joutunut kyllä kohtaamaan ihan johdonmukaisuuden nimissä..esimerkiksi sen, että sohvalla ei olla. Tämä siitä syystä, että Pinjakaan ei saa olla, vaikka kuinka ihanaa olisikin oolut, kun se olisi ollut pentuna kainalossa..isona rötjäleenä ei sitten muut enää mahtuisikaan sohvalle..joten kukaan ei ole sohvalla. Hyvin on Ninni tottunut, eikä kuollut tähän muutokseen, vaikka hiukan sitä pelkäsinkin.
Mutta siis takaisin aiheeseen "rotutyypillinen palveluskoira" ja sen kieltämiseen. Eli Pinjan kanssa lähtökohdan luo sen halu tehdä ja palvella, mutta kyllä suurin "menestyksen avain" on ne hetket, kun luon sen päivärytmin, tasaan leikin, koulutuksen, lenkit, metsäkerrat ja koirapuistot oikeaan suhteeseen koiralle sopiviksi ja leikin sekä hoidan keskinäistä suhdettamme..näin ollen minulla on jatkuvasti koira, joka "jumaloi omistajaansa"..mutta ei tämäkään aina helppoa ole..ja kyllä Pinjakin osaa kehitellä kaikkea vinkeää..ja koska monilla on käsitys, että koirani on täydellinen "koulutusnappula", haluan kertoa muutamia sille hauskoja ja vähemmän hauskoja tapoja ja keksintöjä...
1. Poikamme jaloista sukkien vetäminen..
2. Aidan yli karkaaminen jos olen edes käynyt toisella puolella..
3. Keksintö, että olen iso, ja yletyn pöydille..
4. Folioilmapallon voi puhkaista ja narun kierittää jalan ympäri.
5. Pupua voi edelleenkin tasaisesti päästää karkuun.
6. Kaikki ilmapallot voi rikkoa.
7. Kotipihalla ei voi vain suorittaa mitään koulutusjuttuja.
8. Metsälenkeillä voi yllättäen vapaana juostessa korvat vain hävitä.

Ei mitään pahoja, mutta hyvin Pinjamaisia tapoja toimia. Hellyttäviä ja ihania tapoja on sitten satakertainen määrä. Näin pohtiessani oikeasti koiran koulutusta ja sen kanssa elämistä on se oikeasti vain tapa elää..ei sitä saavuteta vain muutamilla harjoituksilla, sen pitää tulla sydämestä jokainen hetki. Ja vaikka välillä näiden riiviöpäivien jälkeen olen täysin valmis tekemään pikkuruisesta hauvastani koiranmakkaraa, on se hetki, kun se illalla tulee tökkäisemään isolla nenällään minua poskeen, nuolaisee ja käy sänkyni viereen nukkumaan se hetki, jolloin rakastan sitä kaikkein eniten.

Ensi viikoksi ideana olisi harjoitella agilityn käsi-käskyä, paikalla oloa ja tötterön kiertämistä. Käsi menee jo ihan hyvin, paikalla olo on Pinjan mielestä hiukan outoa ja kiertäminen vähintäänkin tosi outoa, mutta nyt on kaksi tötteröä hankittu kotiin joten josko niillä saisi haettua hiukan oppia tähän.

Pakko vielä lopuksi kertoa siitä, kuinka koira todella on se "maailman tärkein" juttu..
Olimme eilen Antin kanssa lähdössä oopperaan (Iloinen Leski, oli todella hyvä!) kun tajusin Länsiväylällä, etten ollut muistanut käydä ostamassa Pinjalle uutta pantaa, koska edellinen oli selvästi jo liian ohut, ja niimpä kirmaisimme M&M Haukilahteen kesken oopperamatkan iltapuvussa ja sain kuin sainkin Hurtan pannan :) ..ja kaiken kukkuraksi ehdimme juuri ja juuri ennenkuin esitys alkoi..kyllä hieman Anttiakin nauratti..mutta panta oli ihan loisto ostos. Vaikka hihnassa kulkeminen ei ole ikinä tuottanut Pinjalle kauheita ongelmia, parani "ohjattavuus" huomattavasti kevyemmäksi ja koira selvästi enemmän kuulolla uudella pannalla..että kyllähän varusteilla on merkitystä ;) Mutta huono juttu on se, että hihna alkaa olla liian pieni ja värikin on väärä jne...että jos vaikka sitten ensi reissulla ;)

Illalla metsäreissulle Jennin ja Mimmin kanssa...