Kursseja..

No niin, nyt ollaan ilmoittauduttu sitten taas mukaan kursseille..väliä tulee taas muutama viikko, mutta ehkä pärjäämme..Pinjan vaihe jatkuu :O Kysymys kuuluukin; Loppuuko tämä ikinä, onko koirani aina tällainen? Ehkä tämä kuuluu asiaan..parempia aikoja siis odotellessa :D

Hohhoijaa....

Kipeänä sitten oltu ja niimpä jäi ensimmäistä kertaa molemmat treenit välistä! Kyllä ottaa päähän! Ja lenkkikaveri "sai" perheeseen lisäystä, eli vielä muutaman päivän joudumme antamaan kotiutumislepoa :) eli metsälenkitkin olleet jäähyllä, myös ihan oman kunnon takia.

Pinja on saanut muutaman uuden lelun, sillä neito löysi jostain viime syksyisten tipsupentumme maailman pienimmäin vinkulelun, josta tulikin heti ihan supersuosittu! Yhtäkkiä tajusin, että koiralla ei ollut yhtään vinkulelua! (Miettikää millainen koiranomistaja ei ole hankkinut kunnolla öykkävää lelua!!!!) No asia korjattiin ja nyt talossa säestää oudolla äänellä ääntelevä sorsa :) Ja pinja tykkää! Koulutusköysilelukin kävi pieneksi, sillä meillä on aina tapana "mauhata" hyvin menneen opetuksen jälkeen, ja viimeisimmällä kerralla huomasin, että koiran hampaat upposivat käteeni niin että veri lensi..nice..ahaa-ilmiön jälkeen tajusin, että isolle koiralle voi vaikka hankkia ison lelun.

Eteen käskyä ollaan nyt harjoiteltu ilman mainittavaa tulosta..neidolle on äärimmäisen vaikea irrota minusta niin, että jään paikalle, mutta emme hermostu, kyllä se sieltä tulee. Sivu-käskyä ollaan myös jatkettu ja nyt huomaa, että koiruus alkaa päästä jyvälle :)

Tänään sitten illalla valitaan taas seuraavat kurssit..ideana olisi taas löytää agility ja toko kurssit..nyt koiran kanssa lenkuralle metikköön :)

Että näin..

Eilen lähdettiin täysin extempore, 1/2h varoajalla match show:hun..ikinä ei olla siis kehäjuoksua saatika seisottamista harjoiteltu, mutta päätin, että kokemus tulee käytännön kautta :D Ja niimpä vaan mentiin..hiukan kuitenkin harjalla vedettiin. Itse en hirmuisesti näistä perusta, vaan sitten "oikeisiin" näyttelyihin panostetaan, mutta harjoituksena ihan loistava!

Pentuja oli 33kpl ja 15 sai punaisen, Pinja yksi heistä. Ei kuitenkaan enää sen jälkeen pärjätty, mutta eipä haittaa, sillä oltiin jälleen nuorimmat :) Kokemus oli ihan jees ja neito varsinkin seisoi ihan loistavasti! Kehän kierto oli vähän kyseenalaista ;)

Tässä äärimmäisen huono "rakennekuva"..tosin ruokakippo suussa :D

Ja sitten tapan Ninnin pedin osa 2.

Näin Pinjan ainokaisesta sisaresta eilen kuvia, ja voi että kun hän on suloinen!!!! Aivan superihana, jonka rinnalla Piina näyttää ihan jumbolta!!! :O

Ja vielä säkäkorkeus oli eilen n.47cm ja kropanpituus n.60cm

Omistan ISON koiran osa 201

Aamulla sitten käytiin ottamassa viimeiset rokotukset ja samalla käytiin taas koko koiruus läpi. Hieno on :D Eläinlääkärimme on myös colliekasvattaja, joten asiantuntemus oli enemmän kuin kohdallaan!

Ruokahan vaihdettiin maxi junioriin, sillä kokonsa puolesta se vaatii se, sekä rasvanmäärä oli pienempi ja näin ollen meille juuri passeli. Tällä ruoalla mennään sitten eteenpäin ja päätimme, ettei ruokaa vaihdeta adultiin vielä pitkään aikaan.

Neito painoi "vaatimattomat" 15,45kg ja ikää oli siis reilu 4kk:tta :) Ylimääräistä ei ole, mutta ei saa tullakaan. Koko koira prima kunnossa, eli mm. jalkojen asento ja luuston kasvu erinomaista, eikä mitään vinouksia tai ei toivottuja jalkojen vääntymisiä ollut, vaan koiralla suorat, hyväasentoiset jalat ja lonkat.

Lääkäri myös rakastui Pinjan luonteeseen..ja kukapa ei :D Se on sellainen lompponen (outo sanavalinta), mutta sitä ei juuri hetkauta mikään, ja sosiaalisempaa ja rohkeampaa koiraa ei varmasti olekaan.

Ja isohan siitä siis tulee, valtava :) On kuulema niin massava ruuminrakenne ja tassut, että ei ole ennen nähty, mutta niin sanoo moni muukin ja ei se oikeastaan haittaa. Ennemmin olen äärimmäisen tyytyväinen pikkuruiseen hauvaani, jonka kanssa ilmeisesti olen pystynyt saavuttamaan jonkintasoisen tasapainon kaiken kanssa, sillä tasapainoinen koira on.

Omistaja saa siis olla ylpeä pikku hauvastaan :D Säkää en edes uskaltanut mitata, mutta katsotaan jossain vaiheessa.

Ainoa mitä nyt alamme tekemään on erilaisten vetoleikkien teko, jotta koiruuden alaleuka pysyy kasvussa mukana :D

Murrosikä jatkuu...

Tässä hiukan kuvapainotteinen teksti. Harjoitukset jatkuvat, mutta nyt ensimmäisellä omalla agilityesteellä, joka on aita. Rima on tietysti maassa/ei ollenkaan, mutta kuvauksessa korkeudella 20cm :D

Kiertäminen sujuu täydellisesti ja aita, ja nyt aletaan harjoittelemaan "eteen"-käskyä.

Aita-este

Väsynyt pieni...

Piinan paras kaveri Ninni..

Esimurrosiän varhaisvaihe osa 1.

No niin..kuten ystäväni asian ilmaisi; Tervetuloa koiranomistajan arkeen..aina ei voi onnistua.

Pinjalla on alkanut jonkinsortin "vaihe"..joka ei omistajana naurata pätkääkään..tai naurattaa kyllä, mutta kuinka kauan?!

Pikkuruinen täydellinen hauvani kyllä osaa jne..mutta mutta..tänään agilityssä neiti mennä liihotti pitkin ja poikin hallia..ja jo korvien asennosta näki, ettei koiralla ollut minkäänsortin aiettakaan kuunnella! Yritä siinä sitten hakea jotain "kontaktia"..tai siis mitä kontaktia?

Kiertäminen menee jo ihan ok, kuten myös paikka- ja käsi-käsky. Tänään opeteltiin eteen-lähtöä ja irtoamista..siitä jatketaan.

Metsäntonttu..

Siis pakko oli tulla vielä laittamaan, että jos "kouluttajamme" olisivat tämän illan metsälenkin nähneet, olisimme saanut 100 000 x hylätyn, vaikkei sellaista edes voi saada... Oikeasti!!! :D
Kaverini nauroi katketakseen, kun katsoi orpona kimittävää omistajaa, joka yritti kaikilla tavoilla ikäänkuin hakea kontaktia koirasta, jolla EI todellakaan ollut MITÄÄN aikomustakaan kuunnella..hihnakäyttäytymistä ei ollut missään vaiheessa, vaan käytännössä omistaja killui remmin perässä ja vapaana ollessa koira käytännössä vain lensi. Vastaantulijoita (Ihmisiä koirien kanssa tai ilman) tervehdittiin lennokkaasti hyppien ja täysillä perään-tyylillä..
Muuten tämä kaikki olisi varmasti mennyt jonkun pentuiloittelun piikkiin, mutta kun ennen lenkkiä kehuin maasta taivaaseen hyvin käyttäytyvän koirani..

Että silleen *nolo*

Illalla palkinnoksi suihkussa käyminen (oli siiiiis NIIIN likainen koira!!!!) ja 1/2 h keskustelu asiasta saako Pinjakaan olla sohvalla :D

Nice day.

Tokoilua hyvässä hengessä..

Tänään siis hyvässä hengessä tokoilun tyylistä harrastamista. Pinjan kanssa on kyllä niin järjettömän ihanaa (ja motivoivaa itsellekin) käydä näissä..se on aina 110% valmis toimimaan ja tekemään.
Moni mieltää kai nuoren ja hyvin käyttäytyvän koiran yleisesti aina "rodun tyyliseksi" käyttäymiseksi ja pyhän hengen antamaksi rauhallisuudeksi, mutta kiellän tämän väitteen osaksi. On totta, että helpompaa on harrastaa koiran kanssa, joka rodullensa tyypillisesti omaa halun palvella. Kokemuksesta tiedän, kuinka hyvän pohjan tämä antaa, sillä Pinjan vastakohtana meillä on erittäin tyypillinen tiibetinspanieli neiti kotona, jonka kanssa koulutus on mennyt pieleen näin "koulutusnäkökulmasta katsottuna", mutta kuten monet sanovat; se ei haittaa kun se on niin pieni ja soma..niimpä. Nyt kun on alusta lähtien "oikein" koulutettu koira on rinnalla vertauskuvana, voin sanoa, että tässä ei ole mitään somaa :) Mutta vaikka koira oppisikin uusi temppuja, annan sen jatkaa elämästä nauttimista prinsessana, mutta joitakin totuuksia sekin on joutunut kyllä kohtaamaan ihan johdonmukaisuuden nimissä..esimerkiksi sen, että sohvalla ei olla. Tämä siitä syystä, että Pinjakaan ei saa olla, vaikka kuinka ihanaa olisikin oolut, kun se olisi ollut pentuna kainalossa..isona rötjäleenä ei sitten muut enää mahtuisikaan sohvalle..joten kukaan ei ole sohvalla. Hyvin on Ninni tottunut, eikä kuollut tähän muutokseen, vaikka hiukan sitä pelkäsinkin.
Mutta siis takaisin aiheeseen "rotutyypillinen palveluskoira" ja sen kieltämiseen. Eli Pinjan kanssa lähtökohdan luo sen halu tehdä ja palvella, mutta kyllä suurin "menestyksen avain" on ne hetket, kun luon sen päivärytmin, tasaan leikin, koulutuksen, lenkit, metsäkerrat ja koirapuistot oikeaan suhteeseen koiralle sopiviksi ja leikin sekä hoidan keskinäistä suhdettamme..näin ollen minulla on jatkuvasti koira, joka "jumaloi omistajaansa"..mutta ei tämäkään aina helppoa ole..ja kyllä Pinjakin osaa kehitellä kaikkea vinkeää..ja koska monilla on käsitys, että koirani on täydellinen "koulutusnappula", haluan kertoa muutamia sille hauskoja ja vähemmän hauskoja tapoja ja keksintöjä...
1. Poikamme jaloista sukkien vetäminen..
2. Aidan yli karkaaminen jos olen edes käynyt toisella puolella..
3. Keksintö, että olen iso, ja yletyn pöydille..
4. Folioilmapallon voi puhkaista ja narun kierittää jalan ympäri.
5. Pupua voi edelleenkin tasaisesti päästää karkuun.
6. Kaikki ilmapallot voi rikkoa.
7. Kotipihalla ei voi vain suorittaa mitään koulutusjuttuja.
8. Metsälenkeillä voi yllättäen vapaana juostessa korvat vain hävitä.

Ei mitään pahoja, mutta hyvin Pinjamaisia tapoja toimia. Hellyttäviä ja ihania tapoja on sitten satakertainen määrä. Näin pohtiessani oikeasti koiran koulutusta ja sen kanssa elämistä on se oikeasti vain tapa elää..ei sitä saavuteta vain muutamilla harjoituksilla, sen pitää tulla sydämestä jokainen hetki. Ja vaikka välillä näiden riiviöpäivien jälkeen olen täysin valmis tekemään pikkuruisesta hauvastani koiranmakkaraa, on se hetki, kun se illalla tulee tökkäisemään isolla nenällään minua poskeen, nuolaisee ja käy sänkyni viereen nukkumaan se hetki, jolloin rakastan sitä kaikkein eniten.

Ensi viikoksi ideana olisi harjoitella agilityn käsi-käskyä, paikalla oloa ja tötterön kiertämistä. Käsi menee jo ihan hyvin, paikalla olo on Pinjan mielestä hiukan outoa ja kiertäminen vähintäänkin tosi outoa, mutta nyt on kaksi tötteröä hankittu kotiin joten josko niillä saisi haettua hiukan oppia tähän.

Pakko vielä lopuksi kertoa siitä, kuinka koira todella on se "maailman tärkein" juttu..
Olimme eilen Antin kanssa lähdössä oopperaan (Iloinen Leski, oli todella hyvä!) kun tajusin Länsiväylällä, etten ollut muistanut käydä ostamassa Pinjalle uutta pantaa, koska edellinen oli selvästi jo liian ohut, ja niimpä kirmaisimme M&M Haukilahteen kesken oopperamatkan iltapuvussa ja sain kuin sainkin Hurtan pannan :) ..ja kaiken kukkuraksi ehdimme juuri ja juuri ennenkuin esitys alkoi..kyllä hieman Anttiakin nauratti..mutta panta oli ihan loisto ostos. Vaikka hihnassa kulkeminen ei ole ikinä tuottanut Pinjalle kauheita ongelmia, parani "ohjattavuus" huomattavasti kevyemmäksi ja koira selvästi enemmän kuulolla uudella pannalla..että kyllähän varusteilla on merkitystä ;) Mutta huono juttu on se, että hihna alkaa olla liian pieni ja värikin on väärä jne...että jos vaikka sitten ensi reissulla ;)

Illalla metsäreissulle Jennin ja Mimmin kanssa...

Aamuhetki on parasta aikaa vartioida..

Tässä kuvia pinjasta tänä aamuna..harakoita vaanimassa ja piharemonttia vahtimassa :) Ikää siis 3pvä vajaa 16vkoa.

Agiliitoa (tai sen tapaista..) Osa1.

No niin, väsyneitä;koira+omistaja. Hyvin meni ja oikeasti kivaa oli..Pinja oli ihan kuupana, kun oli niin paljon vauhtia, eikä tietysti maltti ole juuri 100% varmaa :D mutta nämä annettakoon urhealle neidille anteeksi, sillä oli taas porukan nuorin, vaan ei todellakaan huonoin.
Tehtiin käsi-käskyjä, kiertämistä, aitaa (ilman rimaa) ja putkea. Kaksi viimeistähän neidiltä menee kuin vettä vaan, menisi vaikka silmät kiinni. Vapaana menokin onnistui 99% täydellisesti. Nykyäänhän Pinja on vapaana aina metsälenkeillä, mikä mahdollistaa täydellisen liikkumisen kyseisessä maastossa ja on antanut paljon varmuutta minulle sen "uskollisuudessa", eli tulee kyllä tykkinä luokse käskiessä.
Kotiläksynä tuli kiertäminen ja käsi-käsky. Ne olivat meille ihan uusia ja harjoitellaankin ihan rauhassa , sillä tarkoitus ei ole ajaa koiraa loppuun.

Ensi viikolla vuorossa rokotus, huomenna otetaan aika lungisti ja lauantaina pentutottista :)

Nämä harjoittelukerrat ovat kyllä superhyviä, sillä on ihanaa harrastaa tavoitteellisesti ja nähdä kun koira edistyy ja yhteistyö paranee.

Lisää siis taas la :D

Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän....

Eihän siis me olla päästy koirapuistoon..mutta,mutta...kahtena iltana ollaan peräkkäin oltu metsässä! Uusina ja parhaimpina lenkkikavereina meillä toimii yksi parhaista (ellei paras) ystävistäni Jenni ja 6v Mimmi-haukku. Eilen puolentunnin samoilulla ja tänään tunnin :) Kivaa on ollut..itseasiassa ihan sairaan kivaa! Tänään varsinkin kiipeiltiin kallioilla ja pikkutytsykkä sai olla ensimmäistä kertaa vapaana :) Hienosti meni!!! Tosin mammalla taisi olla enemmän turhaa pelkoa, kun aluksi ei koira meinannut päästä 5metriä kauemmaksi, kun mamma jo kiljui tänne-käskyä :O Joopa..niin hienosti neiti totteli ja seurasi, että helposti lähtee seuraavallakin kerralla vapaaksi :) Huomenna tokoilua aamusella ja loppupäivä vp:tä, sunnuntaina sitten taas pöpelikköön...Ihanaa, että ensi torstaina alkaa jo agility/ohjaus..hirveellä innolla sinne menossa.

Laiskottelua..

Me ollaan vaan laiskoteltu..tai siis oltu ja ihmetelty ja kasvettu..Tytsy on riehunut lähinnä pihamaalla ja periaatteessa kaiketi tällainen "vapaa" elämä on tehnyt hyvää..toisaalta kiitän luojaa ensi la alkavasta kurssista ;) Ei enää oikein meinaa pää kestää kummallakaan meistä tällaista joutenoloa ja periaatteessa en halua sitä "lenkeillä väsyttää"..ollaan käyty metsässä ja myös pitkillä lenkeillä..ei mitään erikoista. Sivulle käskyä ollaan harjoiteltu vähän niin ja näin. Päätin olla ottamatta mitään hermoromahduksia sen oppimisesta, sillä niin kakaroita ollaan vielä..Ensi viikosta sitten hiukan johdonmukaisemmin :)

Viime sunnuntaina Pinja osoitti jotain eriskummallista minun silmiini. Oli vanhemman pojan synttärit ja ihmisiä tupa täynnä. Koira käyttäyti ihan +10 myös kaikkia lapsia kohtaan. Yhtäkkiä kun olimme istumassa kahvipöydässä, lapset leikkivät pihalla, alkoi ihan järjetön haukunta. Pinja haukkui jotain sellaista haukkua jota en ole aiemmin kuullut. Se haukkui, haukkui ja haukkui..ja kun lähdin kävelemään ovea kohdin katsoakseni mitä tapahtuu, koira juoksi täysiä sisään ja haukkui, repi hihasta ja haukkui..olin ihan äimänkäkenä, että nytkö sillä naksahti päässä ja kun koira ampaisi takaisin pihalle hurjasti haukkuen, menin perässä. Asiakin selvisi. 3-vuotiaamme oli kiivennyt 1,5 metrin korkuiselle :O laattapinolle, ja rakas 14-viikkoisemme oikeasti vaistosi vaaran ja varoitti. Oltiin miehen kanssa kyyneleet silmissä koiraa kehuen ja pakko sanoa, mutten olisi ikinä voinut uskoa tällaista tunnetta tulevan. Se on niin mamman täydellisyys!!!! :D

Pinjan säkä on nyt n.41-42cm (en saanut ihan just tarkkaa) ja paino 12,5kg. Kuvia taas tänään koirapuistoilun jälkeen.

Ps. aloitellaan "seisomisen" opettelua, josko vaikka sitten pentunäyttelyyn kun ikää tarpeeksi.