Inhimillistymistä sittenkin havaittavissa?

Maanantaina oli agilitytreenit ja hienosti meni. Keppejä tehtiin ekaa kertaa sitten 8vko:n iän :O ja neito meni kuin vanha tekijä! Ohjaajan mokia (=minä) lukuunottamatta usko koiran kykyihin vahvistuu..Tänään oltiin aamulla tunnin pururatalenkillä, muuten ollaan oltu aika ilmatilaulkoilijoita, eli aika vähiin jäänyt.
Tänään sain Antin vihdoinkin tajuamaan, että ne pirun agikepukat on saatava pihaan ja nyt näyttää siltä, että huomenissa tai perjantaina ne viimeistään siinä ovat :) YES! Työvoitto! Jotenkin nämä ilmat saavat omistajan ihan uuvuksiin, koiraa ei niinkään..
Pinja painoi eilen 22.2kg ja nyt mietinkin mikä mahtaa olla koiran aikuispaino? Pinjalla on myöskin alkanut jokin "vaihe" taas. Edelleen kiltti kuin mikä..mitä nyt tuhosi ensimmäistä kertaa jotain..mutta teki senkin tyylillensä uskollisesti kunnolla kerralla. Eteisenmatto odotti kotiintullessa tuhannen säpäleinä ja siinä miehen kanssa sitten hymyiltiin ja tervehdittiin iloisena jaloissa pyörivää koiraa..
Pinjalla on myöskin alkanut jonkinsortin vartioimisvietin herääminen. Se ei ole kuitenkaan paha.. Ei räksytä tms. mutta esimerkiksi uusien tavaroiden löytyminen mm. makuuhuoneesta saa koiran murisemaan karvat pystyssä, kunnes sitten tajuaa, ettei ollutkaan syytä hätäillä. On sen sortin tyyppi, että hutkii ensin ja sitten tutkii. :) Kova on vartiointi myös minua kohtaan, eli jos mm. antin kanssa leikillään painitaan, asettuu välittömästi minun puolelleni ja ns komentaa Anttia..
Koiruuden kanssa elo on edelleenkin ihanaa ja olen sisäistänyt erittäin hyvin näiden kuukausien aikana lauseen; koira on ihmisen paras ystävä. Sitä Pinja on koko kauniilla ja suurella sydämellänsä. Kun on paha mieli, se tulee viereen ja painaa kuonon olkapäälle, se on aina valmis lähtemään mihin tahansa..iltaisin se käy nuolaisemassa ja köllähtää sitten sänkyni viereen nukkumaan. Se on elämäni lähes tärkein asia, ja rakastan sitä niin paljon koko sydämestäni, kuin ihminen voi koiraansa rakastaa.